Kipsijalka taisteli taas kaikkea kaavamaista vastaan, ja mietti värejä. Nuoruudelle on kai ominaista värien kirjavuus, keski-iälle hienostunut kohtuullisuus ja vanhuudelle kylmät sinertävät värit. Kaikilla aikakausilla on kuitenkin omat lempivärinsä ja taiteilijan pitää tuntea ne - vai pitääkö? Taiteilijalle keskittyneen värimietinnän hetki on se, jolloin ympäröivä maailma aivan kuin muuttuu voimakkaasta töytäisystä. Tuon törmäyksen jälkeen näkee taas ympärillään kaikki värit - niin läpikuultavat kuin sameat. 

Liisa