Maailma on nykyään pieni

Aamu olisi ollut ihan tavallinen, ellei kipsijalka olisi törmännyt turisteihin, joiden ilo levisi ympäristöön kuin ketjureaktio. Kipsijalka oli heidän parissaan kuin menestyksekkään gallerian avajaispäivässä oleva virtuoosi, taidemaailman ihmelapsi. Taiteilijan tapaaminen antoi näille turisteille uuden kokemuksen Helsingistä ja taiteilijan kotisivujen kautta pidämme jatkossa yhteyttä.  Maailma on pieni. 

Liisa


Taiteilija kilpailee paikasta auringossa

Mitäpä jos taiteilija maalaisi tänään oikein diplomityön! Helsingin lippakioskit herättävät kipsijalassa samanlaista kaihoa kuin suloiset lapsuusmuistot.
Melankoliaa lisää sen asian ymmärtäminen, ettei aina pysty maalaamaan ihan sitä, minkä oli ajat sitten mielikuvituksissaan loihtinut.
Kankaalle voi kuitenkin ilmestyä työ, joka ylittää kaikki odotukset ja lunastaa taas paikkansa auringossa. 

Liisa


Taiteilijan hulluttelusta ei tuntunut tulevan loppua

Kaikki, mitä on sanottu kaupunkimme lyyrisyydestä, on sidoksissa taiteeseen. Kesällä taiteilija sisällyttää omiin teoksiinsa - yksinkertaisesti ja vaivatta - täydellisyyttä hipovan viivan käytön, selkeän ja voimakkaan komposition. Taiteilija pistää peliin koko taiteellisen naiviutensa ja koloriittinsa. Taiteilija luovuttaa yleisölle ilomielin visionääriset unikuvansa. Kipsijalka oli ylpeä päästessään Viktor Janssonin lapsi ja kala -aiheisen suihkulähteen seuraan.  

Liisa


Taiteilija uhmaikä, kypsä ikä ja hienostunut kohtuullisuus

Kipsijalka taisteli taas kaikkea kaavamaista vastaan, ja mietti värejä. Nuoruudelle on kai ominaista värien kirjavuus, keski-iälle hienostunut kohtuullisuus ja vanhuudelle kylmät sinertävät värit. Kaikilla aikakausilla on kuitenkin omat lempivärinsä ja taiteilijan pitää tuntea ne - vai pitääkö? Taiteilijalle keskittyneen värimietinnän hetki on se, jolloin ympäröivä maailma aivan kuin muuttuu voimakkaasta töytäisystä. Tuon törmäyksen jälkeen näkee taas ympärillään kaikki värit - niin läpikuultavat kuin sameat. 

Liisa



Taiteilijan peloton ote

Kun materiaalia ei tunnu olevan tarpeeksi tarjolla, taiteilija käyttää hyväkseen sitä, mitä on ulottuvilla. Helsingin kadut, puistot, muurit, rannat, kalliot, nurmet, rappuset, käytävät ihmisineen ja ilmeineen - runsaus suorastaan kävelee vastaan! Yhden muurin päälle kiivettyään kipsijalka näki valtavan kauniin, pitkään tyhjillään olleen rakennuksen. Kipsijalasta tuntui, että “Eiran kummitustalo” oli vaeltanut pitkän taipaleensa saadakseen meidät osallisiksi kauneudestaan.

Liisa


Taiteilijan ja kevätpäivän hymyilyä

Varjot nielleen hienon pölyn peittämän maan yllä leijuu aamusarastuksen hiljaisuus. Kipsijalan pintaan laskeutuu appelsiinin värinen auringonsäde. Ohikulkijat seuraavat, miten taiteilija hämmästyttävän nopeasti luonnostelee näkemänsä maiseman suihkulähteineen ja sen pikkujalkoineen. Yleisö ilmaisee ihastuksensa käheillä huudoilla ja kätten taputuksilla. Hyvää huomenta, Helsinki!

Liisa


Taiteilija haluaa vastakaikua

Juhani Ahon Yksin-nimisessä vanhassa klassikkoteoksessa teemaksi nousee onnellisen ja onnettoman rakkauden, toivon ja epätoivon sisäinen kamppailu. Sielun maisemia maalailevassa romaanissa kuulee myös taiteilijan äänen. Maalauksen tekemä vaikutus riippuu sitä, miten lähellä maalaus on omaa sielun elämäämme. Teosten joukossa voi olla myös ilman raameja jääneitä mestariteoksia, tuumi kipsijalka, ja patsasteli auringossa.

Liisa  


Taiteilija ei voi jähmettyä paikalleen

Ystävyys voi loppua pitkästä erossaolosta, rakkaus voi sammua ilman kipinää - mutta rakkaus lumoaa aina uudelleen. Kipsijalka katseli kuinka aurinko lepäsi kuumina läiskinä Kansallismuseon kupolissa ja raitiovaunun kyljessä. Koko tienoo henki hiljaista lämpöä, kevään odotusta. Raitiovaunun kyytiin hyppäämällä taiteilija pääsi seuraan, jossa iloittiin valosta, luomisvoimasta ja kotikaupungista, Helsingistä.

Liisa

Using Format